Kuvatuksia siis?

Lupailin muutaman kuvan laittaa ja tässä niitä siis tuloopi :)

Tässä siis on se Hello Kitty verho, josta puhuih.. Nyt sitten tuon innoittamana seuraavaksi varmaan pinnasuojiin tulee päälliseksi kittyläistä myös... haaveilen myös Hello Kitty rullaverhosta ikkunaan.. tuo puoliso voi olla vaan "hieman" erimieltä..  Minullako muka pakkomielle?

Tässä pientä viitettä olohuoneesta.. elikkäs mustaa kalustetta ja pääasiassa violettia.. 

Mutta kyllä tuo pinkki ja limekin hieman jo mukaan eksyi.... Matto on myös violetti.. tummempi reunoista ja keskeltä vaaleampi nukkamatto <3

Ja viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä, puolisoni lisäksi rakkaimmat olennot ikinä , Nico haukku ja Saaga <3

Lisää kuvia tulee tässä aina välillä päivitysten mukana :)

Näin alussa varmaan tulee kirjoiteltua vähän enemmän? Innostusta vain on kovasti..
Tänään tässä illalla tuli jälleen todettua, miten ihana keksintö mikro onkaan! Siis ihan oikeasti.. Näin pienen lapsen kanssa on tullut huomattua, että melkein ikinä ei kerkiä sitä omaa ruokaansa lämpimänä syömään.. Joten kylmänäkin on joskus syöty, mutta onneksi mikrossa voi useimmiten lämmittää! Jotenkin musta tuntuu että vauvoille on asennettu jokin sisäinen "hälytys kello", joka ilmoittaa kun äiti alkaa syömään ja juuri silloin pitää alkaa haluamaan huomitoa, ruokaa, milloin mitäkin. Miten se voi ollakin niin! Ei mittään, kun ruokaa suunnittelee, mutta kun sen saa eteensä niin, eipä sitä pääsekään syömään! :) Juurikin tuossa pitsat tuotiin kotio, neiti nukkui kivasti, mutta kun olisi alkanut kullan kanssa herkuttelemaan herää neiti ja EI halua tehdä muuta kuin sylitellä äidin kanssa.. :) Ja vaikea arvata, oliko pitsa jo jäähtynyt, kun Kulta oli saanut omansa syötyä...

Tämä päivä on muutenkin mennyt varsin Saaga nukkui päivän aikana kahdet tunnin päikkärit ja lopun aikaa höpötteli äidin seurana sittterissä kun siivosin ja sanoisinko RAIVASIN! :D
Nyt on taas siistiä ja asunto alkaa näyttään kivalta, vaikka sisustus onkin hieman kesken vielä.. MAkuuhuoneet ovat vielä alkutekijöissä, olohuone melkein valmis ja keittiö osittain. Siistiä kumminkin :) Sisustuksesta laitan jossain vaiheessa kuvia, kun edistyn! :) Pääasiassa kumminkin visio on, että olohuoneeseen päävärit ovat violetin ympärillä ja kalusteet mustia, keittiö sinisen kanssa, makuuhuoneeseen tummaaruskeaa ja kiinalaista.. lastenhuone taas on ihanan pirteätä turkoosia, limenvihrää ja vaalenapunaista suloisena melskana :) Ei liian tyttömäinen tai poikamainen! Mutta pakko myöntää.. ei se Hello Kitty sieltäkään poissa onnistunut pysymään..

Jonkin sortin mania minulla sitä kohtaan on ja keräilen kaikkea Hello Kittyä, joten enhän minä voi millään vastustaa, jos jotai näen! :) Nyt viimeisenä neitin omaan huoneeseen pinnasänkyyn Hellokitty verhot!
Ja Saaga siis nukkuu nykyään valkoisessa kehdossa meidän huoneessa, kunnes on liian iso siihen ja siirtyy pinnasänkyyn ja ehkä omaan huoneeseen.. Katsoo miten menee :)

Sellaista nytten.. pian kuvia, kun saan siirrettyä tälle uudemmalle koneelle niitä! :)

puklua, puklua ja likaisia vaippoja..

Tuo otsikko jo kuvaakin erinomaisesti tätä päivää.. varsinkin aamua! Kihlattuni Ossi oli jäänyt töistä kotiin, kun flunssaa podin ja aamulla oli todella heikko olo. Mua hieman hemmoteltiin sitten ja sain nukkua tavanomaista klo 8 pidempään, kun Ossi hoiti Saagaa aamun ja herätteli vasta puoli 10 aikoihin. Aamuherätys se vasta "mukava" sitten olikin.. sanoisinko oikein pukluntäytteinen kenties?

No Ossi tuli herättämään minua ja laski neitokaisen rinnalleni makoilemaan selälteen. Hetken aikaa siinä makoilin unentokkurassa ja höpöteltiin ja Saagalla oli hauskaa siinä köllötellessä. Sitten tyttö halusikin masulleen ja itekkin yritti kääntyillä, joten neiti käännettiiin. Siinä vasta olikin kivaa katsella äitiä ja hölöttää omiaan.. Kunnes tämän ilme muuttui.. kerkesin vain sanomaan, että taitaa tulla kohta jotain, kun neiti heitti oikein kunnon laatat suoraan pitkin kaulaani, rinnustani ja petivaatteita.. Kieltämättä siihen loppui viimeisetkin väsynrippeet! Saagasta koko juttu taisi olla hauskaa, mutta itellä oli puklussa koko rinus ja hiukset.

 Ihana aamuherätys! No siitä siis pyyhkimään pahimmat iteltä ja sitten pikkuiselle neitille puhtaat päälle, sitten takasin isukin syliin ja itse suihkuun pesemään hiukset puhtaiksi. Eipä muuten, mutta uskokaa vaan.. puklu on ihanaa, kun se kovettuu hiuksiin ja "tuoksuu" koko päivän, jos sitä ei pese! :)

Tänään lähdettiin ehtoommalla myös Saagan yhtä kummia moikkaamaan tuonne Turengin suuntaan! Puoliso teki samalla pientä työtä siellä ja itse touhuttiin sitten neitin kanssa. Kyllä pikkuinen tykkäs, kun tapasi kumminsa ja pääsi kiikkumaan taas kiikkutuolin kyytiin sylissä! Oli jopa niin kivaa että päätti sitten töräyttää kunnon satsit kumminsa sylissä.. Ja se haju! Koirakin tuli haistelemaan kun niin haisi.. Eli tulipa sielläkin kylässä sitten testattua vessan lastenhoito olosuhteet :)

Mistä puheenollen.. on tullut kieltämättä näihin vessoihin nykyään kiinnitettyä aivan erilailla huomiota. Kun liikkeelle lähtee ottaa heti selvää, onko täällä vessaa, onko täällä kaupassa lastenhoitohuonetta? kyllä on liikkeet saanut aivan uuden arvosanan, kun näitä on tarkkailtu..
Tässä minusta oleellisimmat kriteerit kaupoissa oleviiin lastenhoito tiloihin..:
-Sopivalla korkeudella oleva vaipan vaihtoa yms. varten oleva taso.
-Pesuallas, pepunpesua varten.. Ne kakat olisi kiva pestä, ei ainoastaan liinoilla pyyhkiä..
-Tila! tilaa pitää olla vaunuja yms varten.. niillähän yleensä liikutaan...
-Tuoli on iso plussa jos haluaa imettää/ syöttää lasta rauhassa..
-Vessan pytty.. siis oikeasti, aikuisetkin haluaa käydä vessassa.. Usein ei ole tilaa vaunuille muualla.

Nämä seikat on ainakin minusta ne tärkeimmät. Parhaissa  hoitotiloissa on jopa mikro ollut ruokaa varten! Ikävä kyllä on ollut myös huonoja kokemuksia.. esimerkkinä eräs kauppa, jossa oli miesten ja naisten vessat, sekä lastenhoito huone. No Ilokseni huomasin, että lastenhoito huone oli aivan upea.. hoitotasot, mikro, sohva yms kaikki viimeisen päälle.. Jopa pienille lapsille oma pytty! Yksi vain puuttui.. Aikuisten pytty.. Missä ihmeessä yksin kulkeva äiti käy vessassa vaunuissa olevan vauvan kanssa? Joo, vieressä on naistenvessa, mutta ei sinne mahdu vaunujen kanssa.. pitäisikö vauva jättää yksin ihmisten sekaan ulkopuolelle yksinään? Tästä jäi huono maku suuhun kyllä :/

No minä lakkaan murisemasta.. Tämä ilta menikin siis rattoisasti.. kotimatkalla pikkuinen nukahtikin suoraan yöunille. Kaippa tämäkin mamma lähtee moikkaamaan nukkumattia.
Heihei!

Viimeinkin!

Vihdostaviimein minäkin pääsin tänne! Blogikärpänen tosiaan minuakin pääsi puremaan, kylläkin jo vähä pidemmänkin aikaa sitten.. jo kesällä. Sain luotua blogin ja yritystä kirjoituksen alkuun oli, mutta tuloksetta. Elämän tilanne ja moninaiset tapahtumat veivät aikani ja jaksamiseni ja isosti! Nyt sitten viiimein pääsen tämän innostuksen pariin!

No mitä sitten on tapahtunut? Vaikka mitä!

No siis loin tämän blogin joskus alkukesästä, jolloin olin viimeisilläni raskaana. Silloin ajatuksena oli kertoilla viimehetken tuntemuksia raskaana olosta ja pikkuisen vauvan syntymästä.. mutta mutta.. tapahtumat vei ja vei.. eipä tullut kirjoitettua.. Mutta..
Nyt olen viimein pienen prinsessan onnellinen äiti! Tyttäremme syntyi kesäkuun 20 päivä ja pääsi juhannuksena kanssamme kotiin. Synnytyksestä en ala paljoa kertomaan, kaikkia se tuskin kiinnostaakaan, mutta sen totean, että raskasta oli, 18 tunnin synnytys! Mutta onneksi rakas kihlattuni oli tukenani ja kyllä tulos oli sen arvoinenkin! <3 Syntyi kaunis tytär, painoa 2690g ja pituutta 46 senttiä.

Kuten jo sanoin pääsimme juhannuksena kotio. Tällöin ajattelin jälleen, kyllä minä sitten kirjoitan kaiken blogiin.. Ja kilinketut! eipä tullut taaskaan kirjoitettua. Arki pienen vauvan kanssa loppujen lopuksi vei hyvin paljon aikaa ja jaksamista. Kun sitten itselle jäi aikaa, ei ensimmäisenä tullut blogin kirjoittaminen mieleen...

Mutta nyt viimein minulla on tämän väsyttävän ja sumean 3 kuukauden jälkeen viimein aikaa ja jaksamista ainakin välillä kirjoitella tännekin. Kolmessa.. tai no melkein 4 kuukaudessa on tapahtunut vaikka mitä. Osittain olen elänyt puoliksi sumussa, väsymyksen ja onnen sekaisessa huurteessa. Nyt viimein alkaa tajunta ja elämä jälleen koittaa itsellekin, kun tyttäremme on kasvanut. Vaikka todettava on, että meille tuli helppo lapsi! 2 kuukauden ikään asti hän heräsi kerran yössä syömään.. Siitä asti nukkunut ilta 22:sta, aamu 7-8 asti! Eli helpolla päästy siltä osin onneksi. Nimekseen syyskuussa tyttäremme sai Saaga :) Saamelaista sukua isänsä puolelta, kun on.

Sellaista siis pää osin.. kaikkea en ala tässä luettelemaan.. liikaa asiaa yhdelle kerralle olisi!

Vielä sellainen että tähän meidän pienen perheemme ( minä, kihlattuni, Saagan ja koiramme) arkeen tulee tapahtumaan pieni muutos tuossa marraskuussa. Päätimme mennä naimisiin rakkaani kanssa 11.11.11! Eli tietenkin Tampereen hääyö tapahtumassa! Siitä sitten sillompana, kerroimpa kumminkin jo etukäteen.

Tältä osin siis heihei :)